Pohjoisnavalle pääsyn jälkeen laitettiin teltta pystyyn ja siirryttiin järjestelemään jatkoa. Ensin sulateltiin vettä että saatiin viimeisen pitkän siirtymisen aikana syntynyt nestehukka korjattua. Sitten tehtiin inventaario jäljellä olevista ruuista ja päätettiin mitä syödään heti ja mitä säästetään pahan päivän varalle. Meidän piti varautua pahimmillaan useamman päivän odotteluun siinä tapauksessa että keli tai kalusto ei salli noutoa.

Tämän jälkeen otettiin lääketieteelliseen tutkimukseen tarvittavat verikokeet ja mentiin makuupusseihin nukkumaan. Henkku alkoi soittelemaan Barneoon meidän kyydin perään. Kyyti saatiin järjestettyä, mutta sen ajankohta jäi hieman epäselväksi. Tilanne huipentui siihen että Mi-8 -tyyppinen kopteri pääsi yllättämään meidät tulemalla varoittamatta leiriin. Meille tuli kiire päästä pois teltasta ja saada leiri kasaan.

Lennolla oli jo mukana viimeisen asteen hiihtänyt retkikunta. Samalla keikalla huollettiin Bettina Allerin retkikunta, sekä haettiin koiravaljakkoretkikunta 12:ta koirineen. Allerille annoimme meidän Argos-lähettimemme, koska hänen lähettimensä oli mennyt rikki.

Barneoon päästiin turvallisesti. Siellä saimme ensimmäisen kerran pitkään aikaa reilusti lämmintä ruokaa - aika hätäiseen söimme itsemme kipeäksi. Pienen odottelun jälkeen lähti jo yli puoli vuorokautta myöhässä ollut huoltolento. Lento toteutettiin venäläisen täsmällisesti. Tämä oli pitkästä aikaa ensimmäinen reittilento jossa pystyi vuolemaan puukolla kynää teräväksi, ja säilyttämään haulikkoa matkustamotiloissa.

Huippuvuorilla meitä odottivat Support-teamin Pasi Nissilä ja Heikki Karinen, sekä Apu-lehden toimittaja ja valokuvaaja. Koska lentomme oli niin paljon myöhässä, oli miehillä ollut aikaa hioa huolto-operaatiot täydellistäkin paremmiksi. Meitä vietiin pitkin päivää kuin pässiä narussa: varusteet tuohon kuivumaan, vaatteet päältä pois tuohon säkkiin, vaa'alle, suihkuun, verikokeeseen, liiduttavaksi ja paikattavaksi, siviilivaatteet tuosta päälle jne. Illan mittaan avattiin kotiväen lähettämät tervetuliaispaketit, joista paljastui mm. vapunviettotarvikkeita. Ilta huipentui illalliseen kylän parhaassa ravintolassa. Täällä saimme osan kaksi kuukautta vaivanneista ruokafantasioistamme tyydytettyä. Tämän jälkeen vielä juhlittiin lisää, kunnes siirryimme huollosta tärkeimpään eli nukkumiseen.

Retkikunnalla kaikki hyvin.