"Kukkuu, kukkuu" on kuulunut monena kylmänä pakkasaamuna telttojemme keskeltä. Mita ihmettä se taas möyryää on usein ensimmäinen ajatuksemme kuultuamme tutun raakunnan pihapiiristä. Kyseessa on retkikuntamme työkalu/lemmikkieläin Takanapakukko. Ostimme kukon herätyskelloksi ja lähivartiomieheksi Resolute Bayn legendaarisilta metsastäjäveljeksiltä Markilta ja Jeffiltä. Miehet kertoivat meille, etta Inuiitit ovat käyttäneet vuosisatoja kyseistä elukkaa pyyntireissuillansa yllämainituissa tehtävissä. Maallikon silmin katsottuna Takanapakukko näyttää pinviinin ja perinteisen maatiaiskukon risteytykseltä. Resolute Bay on ainoa paikka maailmassa, jossa sitä enää esiintyy. Kukon yksi erityisimmistä piirteistä on sen kyky matkia ihmistä ja kaiken kukkuraksi sillä on kyky kokea erilaisia tunteita, kuin ihmisillä konsanaan. Johtuen kukon valtaisasta ihramäärästä päätimme antaa sille nimeksi Läski-Salonen. Läski-Salonen hoisi hommiansa aivan erinomaisesti ensimmäiset neljä viikkoa ja olimme erityisen kiitollisia kaverimme työmoraalista. Jossain viidennen viikon alkupäivinä alkoi kuitenkin esiintyä kohtuuttomia ongelmia. Kahtena peräkkäisenä aamuna kaveri oli tuhannen humalassa duuniaikana ja tämän seurauksena meidän lähtömme viivästyi yhteensä melkein neljä tuntia puuttuneen herätyksen johdosta. Henkku piti kaverille ensimmäisen töpin jälkeen tiukan puhuttelun ja kertasi Laski-Saloselle retkikunnan käyttäytymissäännöt. Kukko lupasi noudattaa sääntöja ja vannoi, että tämä ei tule toistumaan...ja seuraavana aamuna taas pitkäksi! Luulimme aluksi, että humalatila johtui jostain kukon hormonaalisesta toiminnasta koska kelit ovat lämmenneet melkoisesti. Mita vielä - jätkä pirulauta oli imuroinut meidän lääkinnälliseen käytöön tarkoitettuja pirtuja Tonin ahkiosta ja kaiken kukkuraksi oli oksentanut Tonin mp3 soittimen toimintakyvyttömaksi! Mietimme tovin mitä teemme kaverille, joka ei hoida sovittuja hommiaan ... Päätimme siis keventää. Koska meillä on jo tovin aikaa ollut jatkuva nälkä pikku masuissamme, niin ajattelimme hyodyntää tätä elävää ravintoamme viimeisen kerran. Valmistimme siis Läski-Salosesta oikein ihraisen herkkupalan ja nautimme kaverin hivenen eksoottisesta mausta porukalla, hapankorppujen kera. Läski-Salonen maistui mustanmakkaran ja leipäjuuston sekoitukselta - herkullista! Miehekkäiden röyhtäisyjen jälkeen onnittelimme itseämme huikeasta ateriasta ja otimme mukin kuumaa päälle. No nyt me sitten taas luotamme aamuherätyksissamme Suunnon takuuvarmoihin rannekoneisiin - niillä ei ainakaan jää ränni päälle!

Hiihdimme myos tänään ja johtuen lahes nollanäkyvyydestä päätimme lopettaa hiihdon lounaan jälkeen sekä aloittaa huollon ja levon. Se tulee todella tarpeeseen sillä olemme painaneet kärsivällisesti kuin kyntöruunat viimeiset kolme viikkoa 12 h työpäiviä. Tulemme tarvitsemaan kaikki voimat tulevaan, rajuun loppuvääntöön. Täältä tullaan pohjoisnapa!

Retkikunnalla kaikki hyvin.

****

Fläsk-Salonen är död, länge leve Suunto!

Kuckeliku! Kuckeliku! har hörts många kalla vintermornar i lägret. Vad i hela friden pågår, har vi ofta undrat då vi hört det kännspaka lätet från gårdstunet. Det är expeditionens verktyg eller keldjur, en avig polartupp. Vi köpte tuppen som väckarklocka och vaktpost av de legendariska jägarbröderna Mark och Jeff i Resolute Bay. Männen berättade för oss, att inuiterna har använt sig av detta djur i på sina fångstresor i århundraden. I en lekmans ögon ser den aviga polartuppen ut som en korsning av en pingvin och en vanlig tupp av lantras. Den förekommer bara i Resolute Bay. En av tuppens speciella egenskaper är att den kan härma människan beteende och till råga på allt har den förmågan att förnimma känslor precis som människan. Eftersom tuppen bär på en anseelig mängd lard beslöt vi oss kalla den för Fläsk-Salonen.

Fläsk-Salonen skötte sina uppgifter alldeles utomordentligt de första fyra veckorna, och vi var mycket nöjda med hans arbetsmoral. Någon gång under den femte veckan började vi dock få problem. Två mornar i rad var tuppen pirum under arbetstid och underlät väcka oss. Till följd av detta försenades vår morgonstart med nästan fyra timmar. Henrik sade till på skarpen och höll hade ett alvarligt samtal med Fläsk-Salonen och gick igenom expeditionens förhållningsregler. Tuppen lovade följa reglerna och lovade att det inte skulle upprepas ... men redan nästa morgon hände det igen. Vi trodde första att berusningen berodde på någon hormoniell störning, det hade ju trots allt blivit varmt rätt så snabbt. Men det visade sig att den lymmeln hade hällt i sig de spirituosa som fanns i Tonis pulkoa och som vi reserverat för medicinskt bruk. Till råga på allt hade han kastat upp på Tonis mp3-spelare och den var nu obrukbar. Vi funderade en stund vad vi skall göra med den filuren som inte sköter sina avtalade uppgifter. Vi beslöt att lätta på lasten. Eftersom vi redan en tid har varit hungriga konstant beslöt vi dra nytta av denna levande föda en sista gång. Vi tillredde alltså en fettdrypande, något exotiskt smakande delikatess av Fläsk-Salonen och avnjöt den med surskorpor. Fläsk-Salonen smakade som en blandning av blodkorv och bondost - läckert! Ackompanjerade av manliga rapningar gratulerade vi oss till en förträfflig målted och tog en mugg toddy på. För morgonväckningarna tyr vi oss nu till Suuntos bombsäkra klockdatorer - hos dem blir i varje fall inte kranen på.

Vi skidade också idag men eftersom sikten var noll slog vi läger efter lunchen och tillbringade resten av dagen i vilandets och servandet tecken. Vilopausen kom väl till pass för vi har slitit som dragoxar den senaste tre veckorna 12 h i dagen. Vi kommer nog att behöva all kraft till en ursinning slutspurt. Nordpolen, här kommer vi!

Expeditionen allt väl.